Maanantaina koetettiin nukkua mahdollisimman pitkään ensin, sitte lähdettiin viemään pari kirjaa kirjastoon ja ottamaan muutamista papereista kopioita, koska aion nyt huomenna mennä käymään siellä viimeisessä eli kaupunginmaistraatissa. Siitä jatkettiin keskustaan. Vasta myöhään iltapäivällä palattiin insinöörin kämpälle takaisin, jotta varmasti vältyttäisiin näkemästä Lady Strawberryä.

Tiistaiaamulla heräsin tosi aikasin, jotta ehtisin ajoissa sinne maistraatin oven taakse. Siellä oli kauheeton jono ja jonon päässä lappu että jokaisella pitää olla vuoronumero ja jos sitä ei ole, niin ei palvella. Ihmeteltiin sitten kaikki että mistä sen numeron oikein saa. Sitte joku aukasi oven ja noin kymmenen kerrallaan ihmiset pääsi sisään ilmottautumistiskille, josta sen numeron sai. Tosin mä en oikein tiennyt mitä siellä tiskillä ois pitäny sanoa tai tehdä, joten löin vaan ne kaikki paperit siihen  sen miehen nenän eteen ja se ihmetteli että mitä mä oikein haluan. Sain sitte sen numeron ja mut ohjattiin hissillä kuudenteen kerrokseen ja siellä odottamaan. En kyllä ehtiny odottaa varmaan ku pari minuuttia kun mun numero jo kutsuttiin sisälle. Se nainen oli ihan mukava, se otti itselleen ne kaikki kopiot, mitkä eilen kävin yliopistolla ottamassa. Se otti lisäks mun passin itelleen ja mä ihan hätääntyneenä koetin sanoo sille että tarvin mun passin, matkustan huomenna Suomeen enkä pärjää ilman tuota matkustusasiakirjaa. Se vaan tuumi, että mee nyt rauhassa maksamaan tämä rekisteröitymissumma nii saat sun passisi takas. Kassalla sitte kysyin kun olin maksanut että saanko passini takasin. Yrmee mies vaan tokasi et hän ei ole mikään passivastuuihminen, et hän vaan rahastaa. Koetin kysyä nätisti että mistä sen passini saan. Se selitti että kollega antaa sen takasin. Oletin siis ilman muuta, että tuo sama ihminen, jolla mun passini on, antaa sen. Palasin siis takasin, tosin en ihan kerenny siihen huoneeseen sisälle kun kuulin takaani erittäin ärsyyntyneen äänen, joka kutsui nimeäni. Päädyin viereiseen huoneeseen, jossa oli mieshenkilö kädessään mun passini sekä todistus siitä, että olen nyt ainakin väliaikainen wieniläinen. Ärsyyntyneenä lähdin sieltä maistraatista palatsille pakkaamaan matkalaukkua. Palasin sitten insinöörin luo ja tehtiin ruokaa. Iltapäivällä käytiin keskustassa ja käytettiin tuo mun insinöörille synttärilahjaksi hankkima levykaupan lahjakortti ja sitten tehtiin visiitti Belvederen linnan joulutorille. Kotiinpalattua tehtiin eväät matkaa varten ja katottiin et kaikki on ookoo. Mentiin tai ainakin yritettiin mennä, ajoissa nukkumaan, koska huomenna on pitkä päivä tiedossa...

Aamulla herättiin seittemän maissa syömään ja tarkistamaan kamat. Yheksän jälkeen lähdettiin tallustelemaan laukkujen kans Westbahnhofin bussiasemalle, sieltä kun pääsee suoraan lentokentälle. Kentällä kaikki meni hyvin, oli vaan erittäin haikeeta sanoa toiselle heippa, nähdään viikon päästä. Eka lento Wienistä Varsovaan, parin tunnin venaus ja sitte Varsovasta Helsinkiin. Onnistuin ehtimään ekaan Porin bussiin, joten pääsin kotiin puoli kahentoista maissa. Mulla oli sauna lämpimänä oottamassa ja vielä ennen ku menin nukkuun, skypetin hetken insinöörin kans.

Vietän nyt Suomessa viikon verran, ensi torstaina lähden Ranskaan, vietän siellä uudenvuoden insinöörin perheen luona ja siitä viikon päästä palataan sitten takasin Wieniin. Pidän blogihiljaisuutta sen aikaa.

Tässäpä oli siis mun syksyni, ei nyt mitään kovinkaan hohdokasta, rauhallista arkielämää insinöörin kanssa ;-)

Viimeisen kokonaisen viikon alun kunniaksi sain pitää esitelmän Norjan luonnosta. Ope piti mun powerpointista kovasti, ois vaan halunnu et oisin pystynyt puhumaan vähän vapaammin. Mutku mä en vaan pysty rentoutumaan ja mua jännittää ihan hirveesti jopa kolmenkin ihmisen edessä!! Illan sain viettää taas leskenä, kun insinööri oli iltakoulussa.

Tiistaina heräsin aikasin ja tulin palatsilleni tekemään läksyjä, kunnen oikein niihin eilen pystynyt keskittymään. Tein niitä omasta mielestäni kovinkin asiallisesti ja hyvin, tunnilla tajusin että mun olis pitänyt varmaan käyttää niitä edellisen tunnin materiaaleja apuna eikä kikkailla omasta päästä ;-) Illalla käytiin Katjan kans piipahtamassa nachBarissa päättämässä tämän vuoden erasmuilut.

Keskiviikkoaamulla katottiin suomen kirjallisuustunnilla elokuva Aleksis Kiven elämä sen sijaan että ois kuunneltu luentoa. Tunnin jälkeen menin insinöörin luo, me jouduttiin ulkoruokintaan kun siällä oli jotain sähkötyyppejä töissä niin siellä ei todellakaan voinu tehä mitään mahantäytettä. Päädyttiin sitten ylläri pylläri Wienerwaldin lounaspöytään. Ehittiin käydä insinöörin luona vielä ennen kun mun piti lähteä kouluun, mulla kun oli esitelmä Lallista ja Kokemäestä. Olin nähnyt sen esityksen eteen todella vaivaa ja opekin tykkäsi siitä kovasti, mutta jouduin lopettamaan sen kesken ajanpuutteen vuoksi!!!! Murr!

Torstaina päätin ottaa oman vapaan, en mennyt enää luennoille, mutta illalla käväsin Finno-Ugristiikan joulujuhlassa. Suomenkielen opiskelijat esitti siellä jotain runoja, mistä mä en saanu mitään selvää, huh! Teki mieli lähtee jo kotiin niitten esitysten jälkeen, mutta mun opettaja nappas hihasta kiinni ja sano ettet lähe mihinkään, että istut tähän heitin Suomi-pöytään. Viihdyinkin siinä sitten reilun tunnin;-)

Perjantaina oli ekaks tuo ruotsin käännöstunti, missä katottiin niitä meidän sketsikäännösvideoita ja lopuks jouduttiin kääntämään laulu saksaks ja laulamaan se, hyii!!!! Iltapäivällä oltiin Katjan kans vähän jouluostoksilla MilleniumCityssä.

Lauantai-iltapäivällä käytiin Schönbrunnin joulutorilla, illalla Katjan kans Johanneksen pikkujouluissa.

Sunnuntai rentoiltiin insinöörin kans. Illalla tultiin mun palatsille, koska insinöörillä on huomenna siivouspäivä. Siivouksen suorittaa poikien kovasti rakastama "lady Strawberry". Pojat ovat siiis jo ehtineet antaa hänelle lempinimenkin. Varsinkaan insinööri ei nää ikinä halua nähdä tätä ihmistä, joten siksi tultiin siiis mun palatsille...

 

Keskiviikkoaamuna lähdin ihan normaalisti kouluun ja istuin jo muiden kurssilaisten tavoin luokassa odottamassa, kun joku yhtäkkiä tuli sanomaan, että meidän opettaja on kipeä. No eipä siinä sitten muuta kun takasin insinöörin luo. Itse asiassa oli ihan tervetullut yllätysvapaa tämä päivä, sillä mulla on tuosta Suomen maantuntemuksesta ensi viikolla esitelmä, jonka pitää olla valmiina kuitenkin jo tänä perjantaina. Siispä aloitin sen. Illalla käytiin insinöörin kanssa syömässä, koska meillä on kolmikuukautispäivä <3

Myös torstai osoittautui vapaapäiväksi, nyt on pyhäpäivä nimeltään Maria Empfängnis, lieneekö Marian taivaaseenastumispäivä tai joku muu sellainen, mutta joka tapauksessa vapaapäivä. Senkin käytin kiltisti tuon esitelmän tekoon ja ylpeänä lähetin jo tänään powerpointtini opettajalle hyväksyttäväksi. Iltapäivällä piti nähdä pari ruotsin käännöskurssin kaveria, meillä on ryhmätyö. Tosin mun panos siihen ryhmätyöhön on ollut täys nolla, koska en päässyt heidän edelliseen tapaamiseensa sen Salzburgin reissun vuoksi, nyt vaan istuin siellä ihmetellen, en tajunnut mistään mitään ,-/

Perjantai oli sentään jo normaali arkipäivä, aamulla oli sitä ruotsin kurssia, meillä oli kovat joululauluharkat, piirileikkiä mentiin täysillä. Tulin syömään insinöörin kans ja lähin takasin skandinavian maantuntemusluennolle. Sen opettaja oli tänään päättänyt kohdistaa huomionsa Suomeen 1800- ja 1900-luvulla. Tosin mä sain todistaa sen ihmisen tyhmyyttä, sillä kaikki sen suomenkieliset nimet oli kirjotettu väärin, se puhu ihan ihme juttuja, joista mä en ollu ikinä ees kuullu mitään ja kaikesta paras oli, että vuonna 1920 Suomen presidenttinä oli P.E. Svinhufvud! Eipäs ollut, heh heh! Svinhufvud oli sitä vaan noin kymmenen vuotta myöhemmin... Koulun jälkeen laadin vielä tiivistelmän tuosta esityksestä ja lähetin sen opettajalle. Mutta eipä siinä kaikki, seuraava esitelmä on maanantaina, Norjan luonnosta. Ei kun sen kimppuun!

Lauantain ja sunnuntain olen lähes kokonaan käyttänyt tuon Norjan esitelmän tekoon. Kyllä se mun mielestä tosi hyvältä näyttää, siinä on joka diassa kuva taustalla. Onneks mulla on insinööri, se osaa tehdä noista powerpointeista niiin älyttömän hienoja, että niitten tekeminenkin on melkein yhtä juhlaa, no ei nyt sentään ;-) Nyt olis sitten viikko koulua jäljellä, sen jälkeen saa keskittää ajatuksensa joululomaan ja Suomeen pääsyyn...

Koska 6.12 on Suomessa vapaapäivä, enkä tuona päivänä ole ikinä ollut koulussa tai töissä, olin päättänyt jatkaa tuota perinnettä myös täälläpäin. Mutta kohtalo puuttuikin peliin, sillä juuri tänä tiistaina 6.12, Suomen itsenäisyyspäivänä, piti alkaa suullisen viestinnän kurssin. Ärsyttää, sillä koko syksyn olen viettänyt tiistaisin vapaapäivää. Miksi juuri tänään piti alkaa poikkeuskauden? Mrr... Enkä siis juuri tuon kurssin alun vuoksi voi lintsata sieltä.

Mutta itävaltalaiset eivät pahemmin ymmärrä pohjoisen kansan 94. itsenäisyyspäivän tärkeyttä, joten en mahtanut asialle mitään, oli siis pakko viettää tämä päivä kuten normaali arkipäivä. Enpä tainnut muistaa eilen kertoa, että otin taas yhden askeleen ja raahauduin yhdelle yliopiston rakennuksista ostamaan itselleni kopiointi/tulostuskortin, sillä tämän tänään alkaneen kurssin opettaja vaatii, että kaikilla pitää olla kunkin kerran Moodlesta löytyvät kurssikertamateriaalit tulostettuna mukana.

Vaikka tämä kurssi alkoi vasta kello 12, mun päiväni starttasi käyntiin jo aiemmin. Aamun alkajaisiksi käväisin hakemassa verikoetulokseni. Lääkäriä lainatakseni, vereni on kuulemma täydellistä, jee. Tosin ei ole vielä varmaa, onko tulehdukseni täysin parantunut, joten täti kirjoitti vielä toisenkin kuurin, mun pitää kuitenkin odottaa muutama päivä ennen sen alottamista ja alottaa vaan jos tuntuu siltä ihan oikeesti. Sen jälkeen suunnistin tulostamaan kurssikertamateriaaleja = opettelemaan tulostuskoneen käyttöä. Ehkä meistä tulee kavereita ;-) Vasta sieltä pääsin lähtemään kurssille. Oli tosi mielenkiintosta, enempi suullisen viestinnän teoriaan kuin itse puhumiseen keskittyvä kurssi. Suurin osa meistä on vaihtareita, joten ollaan kaikki samalla viivalla puhumisen suhteen. Illalla oli tarkoitus lähteä Katjan ja Siljan kanssa hiukan juhlistamaan itsenäisyyttämme, mutta sen sijaan tästä 94.stä itsenäisyyspäivästä tuli Siljalle surunpäivä, hän sai suruviestin kotoa ja joutuu lähtemään jo huomenna Suomeen. Oltiin Katjan kanssa sitten hänen tukenaan ja pakattiin matkalaukkku sun muut asiat. Palasin insinööörin luo vähän ennen puolta yötä tuumien tämän päivän olleen todellakin erilainen itsenäisyyspäivä...

Kaksi viime viikkoa on mennyt taas enemmän tai vähemmän kipeänä, joten niistä ei ole päiväkohtaisesti niin kovasti muuta kerrottavaa kuin lääkkeiden syöntiä ja sängynpohjalla lojumista.

Mutta vuodatanpa pääpiirteittäin mistä on kyse: meillä oli insinöörin kanssa suunnitelmana mennä uimaan tiistaina 22.11. Kieltäydyin kuitenkin aamulla mahakipuuni vedoten. Tiesin että se aika kuusta on tulossa, joten en suonut sille asialle sen kummempaa huomiota. Keskiviikon olin ihan normaalisti koulussa, kunnes sitten yöllä heräsin siihen, että virtsarakkoni oli aivan tulessa. Puolen yötä sitten valvoin ja yritin kovasti rentoutua, jotta saisin uudelleen unenpäästä kiinni. Koska yö meni ihan täysin ketuille, en jaksanut lähteä aamulla kulttuurihistorianluennolle, vaan jäin nukkumaan. Illalla kuitenkin päätin lähteä maantuntemusluennolle, jossa keskittyminen oli koetuksella, sillä kipu astui taas esiin. Kotiinpäästyä meni taas jonkinaikaa rauhoittaa itsensä niin, että kipu lakkasi. Lupasin insinöörille käydä aamulla lääkärissä, vaikka tyypilliseen suomalaiseen tapaan ajattelinkin, että kannattaako se oikeasti. Kyllä se kannatti, sillä lääkäri sanoi, että melko varmasti olisin viikonlopun aikana joutunut lähtemään sairaalaan kipujen tullessa liian koviksi, sillä lääkärit eivät ota lauantaisin ja sunnuntaisin vastaan. Jos taas olisin väen väkisin sinnitellyt maanantaihin asti, en olisi päässyt lääkärikäynnillä, vaan olisin joutunut sairaalaan. Mikäkö mua sitten vaivasi? Virtsatulehdus, elämäni ensimmäinen, oikein ärhäkkä, hyvin pienestä kiinni ettei levinnyt munuaisiin saakka, sillä sillon se olisi aiheuttanut munuaistulehduksen ja sitä olisi pitänyt sairaalassa hoitaa. Tohtori tuumi, että mun olis pitänyt tulla aikasemmin. Miten olisin voinut jossei ole mitään ylitsevuotavan erikoisia oireita enkä ole koskaan kyseistä tulehdusta sairastanut, joten en tiedä miltä se tuntuu??Sain kovan "hevosantibioottikuurin", kahta eri antibioottia ja lähdin apteekin kautta kotiin. Perjantai-ilta oli vielä kivulias, mutta sitten rupesi rauhoittumaan, tosin nuo grammaset "hevoset" aiheuttivat viikonloppuripulin, ihan kun ei muuten olisi jo epämiellyttävä olo valmiiksi. Eikä siinä vielä kaikki, maanantaina iski vielä toinen yleinen antibioottien sivuvaikutus, hiivatulehdus, sekin elämäni ensimmäinen. Siihenkin sain tiistaina uudelleen lääkärissä käytyäni kolmea erilaista antibioottia. Tässähän tuntee ittensä oikeasti ihan joksikin vanhukseksi näine monine lääkkeineen! Keskiviikkoaamuna kävin vielä verikokeissakin! Lääkäri oli oikein ihana ja suostui kirjoittamaan mulle loppuviikon sairaslomaa, jotta sain rentouttaa itseäni ja parantua rauhassa.  Onneksi meillä oli tiedossa superihana viikonloppu eli matkustettiinn insinöörin kanssa pariksi päiväksi Salzburgiin. Reissu tuli tosi tarpeeseen, rentoutti kivasti. Olen niiin onnellinen insinööristä, en olisi tätä tulehdusrumbaa kestänyt yksin, se on ollut ihan erityisen mahtava koko tämän ajan!!!!

Tänään elämä alkaa voittaa jo, kävin molemmilla luennoilla, tiedossa ruotsalaista joulua ja Osloa. Tosin tulossa on kaksi aika rankkaa viikkoa, joten odotan innolla miten selviän niistä, sitten alkaakin jo Luojan kiitos joululoma ja pääsen Suomeen....