Maanantaina koetettiin nukkua mahdollisimman pitkään ensin, sitte lähdettiin viemään pari kirjaa kirjastoon ja ottamaan muutamista papereista kopioita, koska aion nyt huomenna mennä käymään siellä viimeisessä eli kaupunginmaistraatissa. Siitä jatkettiin keskustaan. Vasta myöhään iltapäivällä palattiin insinöörin kämpälle takaisin, jotta varmasti vältyttäisiin näkemästä Lady Strawberryä.

Tiistaiaamulla heräsin tosi aikasin, jotta ehtisin ajoissa sinne maistraatin oven taakse. Siellä oli kauheeton jono ja jonon päässä lappu että jokaisella pitää olla vuoronumero ja jos sitä ei ole, niin ei palvella. Ihmeteltiin sitten kaikki että mistä sen numeron oikein saa. Sitte joku aukasi oven ja noin kymmenen kerrallaan ihmiset pääsi sisään ilmottautumistiskille, josta sen numeron sai. Tosin mä en oikein tiennyt mitä siellä tiskillä ois pitäny sanoa tai tehdä, joten löin vaan ne kaikki paperit siihen  sen miehen nenän eteen ja se ihmetteli että mitä mä oikein haluan. Sain sitte sen numeron ja mut ohjattiin hissillä kuudenteen kerrokseen ja siellä odottamaan. En kyllä ehtiny odottaa varmaan ku pari minuuttia kun mun numero jo kutsuttiin sisälle. Se nainen oli ihan mukava, se otti itselleen ne kaikki kopiot, mitkä eilen kävin yliopistolla ottamassa. Se otti lisäks mun passin itelleen ja mä ihan hätääntyneenä koetin sanoo sille että tarvin mun passin, matkustan huomenna Suomeen enkä pärjää ilman tuota matkustusasiakirjaa. Se vaan tuumi, että mee nyt rauhassa maksamaan tämä rekisteröitymissumma nii saat sun passisi takas. Kassalla sitte kysyin kun olin maksanut että saanko passini takasin. Yrmee mies vaan tokasi et hän ei ole mikään passivastuuihminen, et hän vaan rahastaa. Koetin kysyä nätisti että mistä sen passini saan. Se selitti että kollega antaa sen takasin. Oletin siis ilman muuta, että tuo sama ihminen, jolla mun passini on, antaa sen. Palasin siis takasin, tosin en ihan kerenny siihen huoneeseen sisälle kun kuulin takaani erittäin ärsyyntyneen äänen, joka kutsui nimeäni. Päädyin viereiseen huoneeseen, jossa oli mieshenkilö kädessään mun passini sekä todistus siitä, että olen nyt ainakin väliaikainen wieniläinen. Ärsyyntyneenä lähdin sieltä maistraatista palatsille pakkaamaan matkalaukkua. Palasin sitten insinöörin luo ja tehtiin ruokaa. Iltapäivällä käytiin keskustassa ja käytettiin tuo mun insinöörille synttärilahjaksi hankkima levykaupan lahjakortti ja sitten tehtiin visiitti Belvederen linnan joulutorille. Kotiinpalattua tehtiin eväät matkaa varten ja katottiin et kaikki on ookoo. Mentiin tai ainakin yritettiin mennä, ajoissa nukkumaan, koska huomenna on pitkä päivä tiedossa...

Aamulla herättiin seittemän maissa syömään ja tarkistamaan kamat. Yheksän jälkeen lähdettiin tallustelemaan laukkujen kans Westbahnhofin bussiasemalle, sieltä kun pääsee suoraan lentokentälle. Kentällä kaikki meni hyvin, oli vaan erittäin haikeeta sanoa toiselle heippa, nähdään viikon päästä. Eka lento Wienistä Varsovaan, parin tunnin venaus ja sitte Varsovasta Helsinkiin. Onnistuin ehtimään ekaan Porin bussiin, joten pääsin kotiin puoli kahentoista maissa. Mulla oli sauna lämpimänä oottamassa ja vielä ennen ku menin nukkuun, skypetin hetken insinöörin kans.

Vietän nyt Suomessa viikon verran, ensi torstaina lähden Ranskaan, vietän siellä uudenvuoden insinöörin perheen luona ja siitä viikon päästä palataan sitten takasin Wieniin. Pidän blogihiljaisuutta sen aikaa.

Tässäpä oli siis mun syksyni, ei nyt mitään kovinkaan hohdokasta, rauhallista arkielämää insinöörin kanssa ;-)