Kaksi viime viikkoa on mennyt taas enemmän tai vähemmän kipeänä, joten niistä ei ole päiväkohtaisesti niin kovasti muuta kerrottavaa kuin lääkkeiden syöntiä ja sängynpohjalla lojumista.

Mutta vuodatanpa pääpiirteittäin mistä on kyse: meillä oli insinöörin kanssa suunnitelmana mennä uimaan tiistaina 22.11. Kieltäydyin kuitenkin aamulla mahakipuuni vedoten. Tiesin että se aika kuusta on tulossa, joten en suonut sille asialle sen kummempaa huomiota. Keskiviikon olin ihan normaalisti koulussa, kunnes sitten yöllä heräsin siihen, että virtsarakkoni oli aivan tulessa. Puolen yötä sitten valvoin ja yritin kovasti rentoutua, jotta saisin uudelleen unenpäästä kiinni. Koska yö meni ihan täysin ketuille, en jaksanut lähteä aamulla kulttuurihistorianluennolle, vaan jäin nukkumaan. Illalla kuitenkin päätin lähteä maantuntemusluennolle, jossa keskittyminen oli koetuksella, sillä kipu astui taas esiin. Kotiinpäästyä meni taas jonkinaikaa rauhoittaa itsensä niin, että kipu lakkasi. Lupasin insinöörille käydä aamulla lääkärissä, vaikka tyypilliseen suomalaiseen tapaan ajattelinkin, että kannattaako se oikeasti. Kyllä se kannatti, sillä lääkäri sanoi, että melko varmasti olisin viikonlopun aikana joutunut lähtemään sairaalaan kipujen tullessa liian koviksi, sillä lääkärit eivät ota lauantaisin ja sunnuntaisin vastaan. Jos taas olisin väen väkisin sinnitellyt maanantaihin asti, en olisi päässyt lääkärikäynnillä, vaan olisin joutunut sairaalaan. Mikäkö mua sitten vaivasi? Virtsatulehdus, elämäni ensimmäinen, oikein ärhäkkä, hyvin pienestä kiinni ettei levinnyt munuaisiin saakka, sillä sillon se olisi aiheuttanut munuaistulehduksen ja sitä olisi pitänyt sairaalassa hoitaa. Tohtori tuumi, että mun olis pitänyt tulla aikasemmin. Miten olisin voinut jossei ole mitään ylitsevuotavan erikoisia oireita enkä ole koskaan kyseistä tulehdusta sairastanut, joten en tiedä miltä se tuntuu??Sain kovan "hevosantibioottikuurin", kahta eri antibioottia ja lähdin apteekin kautta kotiin. Perjantai-ilta oli vielä kivulias, mutta sitten rupesi rauhoittumaan, tosin nuo grammaset "hevoset" aiheuttivat viikonloppuripulin, ihan kun ei muuten olisi jo epämiellyttävä olo valmiiksi. Eikä siinä vielä kaikki, maanantaina iski vielä toinen yleinen antibioottien sivuvaikutus, hiivatulehdus, sekin elämäni ensimmäinen. Siihenkin sain tiistaina uudelleen lääkärissä käytyäni kolmea erilaista antibioottia. Tässähän tuntee ittensä oikeasti ihan joksikin vanhukseksi näine monine lääkkeineen! Keskiviikkoaamuna kävin vielä verikokeissakin! Lääkäri oli oikein ihana ja suostui kirjoittamaan mulle loppuviikon sairaslomaa, jotta sain rentouttaa itseäni ja parantua rauhassa.  Onneksi meillä oli tiedossa superihana viikonloppu eli matkustettiinn insinöörin kanssa pariksi päiväksi Salzburgiin. Reissu tuli tosi tarpeeseen, rentoutti kivasti. Olen niiin onnellinen insinööristä, en olisi tätä tulehdusrumbaa kestänyt yksin, se on ollut ihan erityisen mahtava koko tämän ajan!!!!

Tänään elämä alkaa voittaa jo, kävin molemmilla luennoilla, tiedossa ruotsalaista joulua ja Osloa. Tosin tulossa on kaksi aika rankkaa viikkoa, joten odotan innolla miten selviän niistä, sitten alkaakin jo Luojan kiitos joululoma ja pääsen Suomeen....