Tsiisus että joskus iskee semmoset laiskuuden hetket ettei mitään rajaa!!! Siispä yritän nyt olla sen verran ahkera että raapustelen tähän parin viikon kuulumiset, jotta saan kurottua ajan kiinni! Niin siis sen mitä  iistäkin päivistä vielä muistan, murr!

Laiskuuteni lähti siis liikkeelle keskiviikosta 9.marraskuuta. Vaikka otin kalenterin esille muistellakseni päivän tapahtumia, sekin kertoo vain ne asiat, jotka jo valmiiksi tiesinkin eli koulussa Suomen kirjallisuushistoriaa sekä kotimaani maantuntemusta. Insinöörin kanssa yhteiseloviikkoja on nyt takana 9 kappaletta. Lisäksi olen mitä ilmeisimmin hakenut insinöörin illalla koulusta. Hyvin mielenkiintoista siis...

Torstai 10.päivä ei paljon suurempaa poikkeusta tee. Aamulla puoli ysiltä Itävallan kulttuurihistoriaa, sitten pidempi tauko eli koulua seuraavan kerran kolmelta käännöstieteen laitoksella suunnilleen toisella puolella kaupunkia. Olen varmaan taas juossut tuulispään lailla sinne rakennukselle, koska metro hidastelee, sillä yksi pysäkki on tällä hetkellä rempassa, joten sillä ei pysähdytä lainkaan. Kyse on myöskin ihan täydestä tuurista, sillä välillä tuonne Nussdorfer Strasselle pääsee kymmenessä minuutissa, toisinaan aikaa kuluu tuplasti enemmän. Tunnin jälkeen muistan menneeni Siljan kanssa metropysäkille, josta kruisailin Hütteldorfer Strasselle, jossa tapasin Katjan, koska meillä oli vähän suunnitelmana ilmottautua yhdelle tanssikurssille, mutta ruvetttiin sitten molemmat kuitenkin vähän nuukiks eli päätettiin harkita tarjousta vielä, sillä tuo kurssi kustantais muhkeat 77 euroa. Sieltä palasin takasin Nussdorferille vielä viimeiselle luennolle, joka alkoi puoli tuntia myöhemmin ja loppui siis kahdeksalta, ou jee! Insinööriä en muuten tänään hakenut koulusta, se osasi tulla ihan itse... ;-)

Perjantai 11.11 oli eriddäin mukava päivä, sillä sain äitylin ja isukin tänne kylään. Ekaks aamulla piti kuiteskin olla ahkera koululainen ruotsin käännöskurssin merkeissä. Olin kyllä tosi pettynyt, kun opettaja ei ottanut meidän käännösläksyä itelleen katottavaksi. Ihan tyhmää, kun oikeesti olin panostanut siihen ja omasta mielestäni vielä onnistunutkin oikeasti hyvin! Yliopistolta jatkoin matkaani porukoiden hotellille ja sain vihdosta viimein nähä ne ihan oikeesti enkä vaan skypen ruudulta. Lähettiin syömään lounasta, paikkana tietenkin Wienerwald! Insinöörikin liittyi meidän ruokaseurueeseen. Siitä suunnistettiin insinöörin kanssa vielä tunneillemme, vieraat lähtivät vähän tutimaan. Koulun jälkeen aloin viihdyttää vieraitani käväisten kuitenkin ensin palatsissani jättämässä turhat tavarani pois. Kuvien perusteella voi sanoa, että ollaan käyty ainakin finnshopissa ja kierrelty keskustan hienoissa valoissa...