Aamulla mulla oli luento klo 8.30, aiheena Itävallan kulttuurihistoria. Olin ihan onnesta soikeana, kun huomasin, että kurssi pidetään yliopiston päärakennuksessa. Mulla meni kyllä jonkunverran aikaa löytää se luentosali, mutta ehdin juuri ajoissa ja bongasin Charlotten (sen tanskalaisen tytön, joka oli kanssani samassa kielikurssiryhmässä) suuresta väkijoukosta ja menin istumaan hänen viereensä. Hän kertoi olleensa tiiistaina samankaltaisella luennolla ja proffa oli puhunut oikein wieniläisesti korostaen eikä tyttöparka ollut ymmärtänyt yhtään mitään.Mulla nousi kauhea pala kurkkuun, mutta onneksi meidän professori oli oikein mukava ja charmantti herrasmies, joka puhui ihan selkokieltä, joten pystyttiin ymmärtämään hyvin. Luentokin oli niin mielenkiintonen, että unohdin vallan tehdä muistiinpanoja ;-) Pitänee pyytää Charlottelta. Luennon jälkeen mentiin Charlotten kans samaa matkaa kotiin, se kun asuu täällä jossain mun lähellä. Kun pääsin kotiin, täällä oli siivooja täydessä työntouhussa. Se ois väkisin halunnu tulla munkin huoneeni luuttuamaan. Mietin huvittuneena, että Simmeringin aikana siivooja ei käynyt mun huoneessa neljään viikkoon ja nyt täällä olis jo neljän päivän päästä halunnu tulla uudestaan;-) Vietin kotona jotain kolmisen tuntia, sitten siirryin kaupan kautta ja kiltisti koko matkan kävellen Pierren luo syömään. Puoli viiden maissa lähdettiin metrolla kohti Messeprateria, koska Pierrelllä on koulua ysiin asti. Pääsin sen mukana rakennuksen sisälle asti kattelemaan millasissa paikoissa se poikaystävä koulupäivänsä viettää. Takasintullessa päätin, että meen metrolla Karlsplatzille eli jotain kilometri Stephansplatzilta poispäin ja kävelen siitä kotiin. Ihan kotitaloni lähellä olevasta kirjakaupasta löysin Suomi-kalenterin sekä Kari Hotakaisen saksaksi käännetyn kirjan, ne oli pakko hankkia ihan silkasta hämmästyksestä;-) Viettelen loppuiltaa varmaan ihan rauhallisesti, tänään olis kyllä ollu joku Pratersaunailta, mut se on vasta klo 23, ei jaksa, varmaan vanhuus vaivaa...

KORJAUS: rauhallisen koti-illan sijaan päädyinkin Pierren ja parin hänen kaverinsa kanssa johonkin Schwedenplatzin kapakkaan. Insinöörini soitti yhdeksän maissa ja pyysi liittymään seuraan, no mikäs siinä, ajattelin. Meillä oli oikein hauskaa ja ihmiset oli hyvin mukavia, lähden uudestaan millon vain;-)